Valtuustopuheeni Auli Ûllen kanssa tekemästämme valtuustoaloitteesta, jolla pyritään lisäämään luontokasvatusta espoolaisissa päiväkodeissa / perustamaan päiväkoteihin luontoryhmiä

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto,

kiitos kysymykseemme vastanneille virkamiehille perusteellisesta vastauksesta ja toimialalle ja päiväkodeille kaikesta siitä erinomaisesta työstä, mitä näissä tehdään myös luontokasvatuksen piirissä.

Minulle osa varhaiskasvatuksen laatua on se, että ihan jokaisessa päiväkodissa lapsilla on mahdollisuus viettää aikaa luonnossa. Mieluiten niin, että se on aivan päivittäistä eli päiväkodin piha tarjoaa siihen itsessään mahdollisuuksia. Tässä koen, että päiväkotien pihasuunnittelu voisi olla nykyistä parempaa. Vanhojen päiväkotien pihat voivat olla hyvinkin luonnontilaisia, mutta uusissa tätä ei juuri näe. Luonnontilainen piha tarjoaa kuitenkin aivan eri tavalla helteellä varjoa ja lapselle tutkittavaa kuin paahteinen kumimatto.

Eli ensisijaisesti en itsekään ajattele, että nimenomaan erilliset luontopäiväkodit olisivat ratkaisu luontokokemusten lisäämiseen päiväkodissa, vaan on juurikin niin, että tutustuminen luontoon ja luontokasvatus tulisi aina olla osa varhaiskasvatusta. Miksi kuitenkin tässä aloitteessa on mainittu myös erilliset luontoryhmät ja luontopäiväkodit?

Aloitevastauksessakin sanotaan, että yksityinen varhaiskasvatus tarjoaa erilaisia teemapäiväkoteja ja tosiaan yksityinen luontopäiväkoti löytyy kyllä Espoosta. Palvelusetelin käyttöönotosta ja ostopalveluista huolimatta meillä on kuitenkin edelleen paljon päiväkoteja, jotka toimivat nimenomaan yksityisen hoidon tuella ja täten osa yksityisestä päivähoidosta ei ole yleisesti saavutettavissa. Iso osa espoolaisista on niin pienituloisia, että ei maksa kunnallisesta varhaiskasvatuksesta lainkaan tai maksaa hyvin vähän. Yksityinen varhaiskasvatus maksaa helposti lähes tai paljon ylikin 400 euroa kuussa, monilapsisen perheen kohdalla summa on jo hyvinkin suuri. Todellisuudessa osa yksityisestä varhaiskasvatuksesta ei ole vapaasti valittavissa.

Minulla on itselläni kaksi aika eri ikäistä lasta ja olen nähnyt sitä todellisuutta, miten vanhemmat pohtivat päiväkotivalintoja. Koen, että vuosien aikana on selvästi lisääntynyt tietynlainen päiväkotien segregoituminen. Toisiin päiväkoteihin pyritään ja toisiin ei. Ajattelen, että kunnalliset teemapäiväkodit voisivat olla yksi ratkaisu, jolla eri taustaiset ja eri kieliset lapset päätyisivät myös jatkossa samaan päiväkotiin. Jonkin teeman lisääminen voi olla se tekijä, joka saa vanhemmat haluamaan valitsemaan tietyn päiväkodin. Olipa se teema sitten musiikki, liikunta tai luonnossa liikkuminen. Tämä oli minulle tässä aloitteessa se keskeinen tekijä. 

Olen tehnyt kaksi toivomusta, jotka näkyvät järjestelmässä ja kuuluvat näin:

Valtuusto toivoo, että päiväkotien eriytymisen ehkäisemisessä hyödynnetään tarvittaessa luontoryhmien kaltaisten teemaryhmien perustamista

Valtuusto toivoo, että päiväkotien pihasuunnittelussa huomioidaan mahdollisuuksien mukaan luonnon hyvinvointivaikutukset

(Molemmat toivomukset hyväksyttiin)

Valtuustopuheeni kaupungin arviointikertomuksesta / lukiopaikoista

Haluan nostaa tästä hyvin laaditusta arviointikertomuksesta yhden tarkastuslautakunnan huomion ja se on tarve lukiopaikkojen lisäämiselle. Tämä asia on noussut esille moneen otteeseen viime vuosina ja esimerkiksi itse pyysin 2021 syksyllä talousarvioneuvotteluihin tietoa, että mitä maksaisi, jos lukiopaikkoja tarjottaisiin Espoossa 70%:lle ikäluokasta. Tuona vuonna summa olisi ollut 660 000 euroa. 

Summa on sellainen, että se tai mieluummin vielä jonkin verran suurempi summa tulisi onnistua lisäämään lukiokoulutuksen talousarvioon. Teknisesti tämä menee siis niin, että jos lisäystä ei tehdä ja paikkoja halutaan lisää, niin summa pitää leikata kurssitarjonnasta. Toistaiseksi lukiokoulutukseen on vain ollut säästöpainetta ja paikkojakin on saatu hyvin maltillisesti lisää. Tarvetta olisi enemmän.

Nyt viimeksi paikkoja on ollut 66,3%lle ikäluokasta, mutta lukioon on hakenut 76% ikäluokasta ja vain kahteen suomenkieliseen lukioon koko kunnassa pääsi alle kahdeksan keskiarvolla. Tämä asia pitäisi kerta kaikkiaan kyetä korjaamaan. 

Meidän kuntamme profiili on sellainen, että täällä halutaan nimenomaan lukiokoulutukseen ja tähän ominaispiirteeseen meidän pitäisi kyetä vastaamaan. Toivottavasti nyt kun uutta strategiaa ryhdytään tekemään, niin jo tässä yhteydessä lähdettäisiin siitä, että lukiopaikkoja lisätään tarvetta vastaavasti. 

(Edellä mainitun ohella toin esille sitä, että myös ammatilliseen koulutukseen tulee panostaa ja on huolestuttavaa, miten voimakkaita leikkauksia siihen on viime vuosina kohdistunut valtion taholta – mutta että ammatillisen koulutuksen tulisi olla vaihtoehto juuri sinne haluaville. Jos oppilaalla on edellytykset selvitä lukio-opinnoista ja hän nimenomaan haluaa lukioon, niin lukiopaikan tulisi järjestyä.)

Valtuustopuheeni KulttuuriEspoo 2030 -ohjelman tavoitteiden ja toimenpiteiden toteutumisesta 2021-2024

Verratessani 2015 päätettyjä asioita tähän raporttiin kiinnitin huomiota, että suunnitelma poikkihallinnollisesta Esteettinen ympäristö -työryhmästä ei ilmeisesti ole toteutunut ainakaan aivan alun perin kuvatulla tavalla. Kaupungilla on työryhmä, joka miettii julkisia taidehankintoja, mutta 2015 oli ajatusta työryhmästä, joka laajemmin kehittäisi kaupunkikuvan kauneutta ja viihtyisyyttä. 

Haluaisin, että tätä alkuperäistä ideaa kyettäisiin vielä lähivuosina toteuttamaan. Meidän pitäisi kyetä tekemään nykyistä paremmin omaleimaisia, esteettisesti kauniita kaupunginosia, joille myös syntyy oma identiteetti ja joihin asukkaat haluavat kuulua. En usko, että olen ainut meistä, joka ei ole varsinaisesti viehättynyt monen uuden kaupunginosan arkkitehtuurista. 

Yhtä lailla vanhat kaupunginosat tulisi pitää kunnossa ja kauniina. Käsittelemme vielä tänään lainojen myöntämistä Espoon asuntojen useammalle peruskorjaushankkeelle. Näitä hankkeita tulisi saada reippaasti käyntiin ja siis ennen kun talot ovat huomattavan huonossa kunnossa. Meillä Kivenlahdessa useamman naapuruston yleisilme on kohentunut selvästi peruskorjauksen myötä.

Lasten ja nuorten tulisi saada kasvaa ympäristössä, joka henkii sitä, että sitä arvostetaan ja halutaan pitää kunnossa. Esteettisesti kaunis ympäristö kohottaa asukkaansakin mielialaa. Julkinen taide alueella tuo elämyksiä ja niin ikään henkii alueen arvostusta. 

Kaiken kaikkiaan toivon, että Espoossa tehty hyvä työ saa jatkoa ja että kaupunginosien yleinen viihtyvyys hyvän arkkitehtuurin, kunnossapidon ja taiteen ja kulttuurin - myös asukkaiden oman kaupunginosa-aktiivisuuden mahdollistamisen kautta korostuisi vielä enemmän. Unohtamatta sitä, että kulttuurin ja taiteen kokemista tuodaan kouluihin, päiväkoteihin ja vammaisten ja ikääntyneiden asumispalveluihin. 

Valtuustopuheeni kaupungin hyvinvointityön painopisteistä jatkossa

Arvoisa puheenjohtaja,

hyvät valtuutetut

Seuraavan valtuustokauden hyvinvointityön painopisteet valitaan lopullisesti vasta uutta strategiaa tehtäessä, mutta haluan jo nyt nostaa pohdittavaksi sen, voisiko yksi painopiste olla alueellisen eriarvoisuuden ehkäisy. Se tai jonkinlainen muu lähiöiden kehittämisohjelma saattaisi toimia myös poikkihallinnollisen ohjelmaryhmän teemana.

Nämä nyt ehdotetut painopisteet kohtaamisten ja ihmissuhteiden vahvistaminen, turvallisuuden vahvistaminen ja mielen hyvinvoinnin vahvistaminen ovat kaikki oikein hyviä, mutta koen, että yksi keskeisimmistä lähitulevaisuuden haasteista Espoossa on asuinalueiden eriytymisen ehkäisy, joka on asia, jolla on vaikutuksia ihan kaikkien väestöryhmien elämään ja hyvinvointiin. Tästä aiheesta olikin viikonlopun Hesarissa erinomainen kaupunginjohtajan haastattelu.

Segregaation torjuminen vaatii riittävästi henkilöstöresurssia niihin päiväkoteihin ja kouluihin, jonka alueella väestö on sosioekonomisesti keskimääräistä huono-osaisempaa, se vaatii nuorten harrastusmahdollisuuksiin huomion kiinnittämistä koko kaupungissa, kuten myös lähiöiden hyvää kunnossapitoa ja palveluiden ja viheralueiden turvaamista, toimivaa joukkoliikennettä ja ylipäätänsä poikkihallinnollista tekemistä mukaan lukien köyhyyden torjuminen. Se on paljon muutakin kuin keskustelua siitä, minne sijoitetaan vuokra- ja minne omistusasumista, joka toki on tärkeää, mutta iso osa Espoosta on jo rakennettu.

Jokainen meistä on koko Espoon valtuutettu ja siten tärkein tehtävämme on pitää koko kaupungin elinvoimasta ja hyvinvoinnista huolta. Toivottavasti siis alueellisen eriarvoistumisen ehkäisyä tehdään ensi kaudella strategisesti ja tehokkaasti.

Pohdintaa ”jättipäiväkodeista”

26.1.2025 HSssa oli kriittinen kirjoitus ”jättipäiväkodeista”. En allekirjoita kaikkia kirjoituksen väitteitä -esimerkiksi pihojen muovimatto ei ole päiväkotien kokoon liittyvä asia, kuten tekstissä väitettiin eikä ole aivan niin, että mitä isompi päiväkoti, sitä pahempi melu sisällä, isonkin päiväkodin tilat voidaan suunnitella hyvin ja eriyttää toisistaan, pihan melutaso on taas herkästi ongelma- , mutta yleisesti ottaen olen samaa mieltä, että päiväkotien keskittyminen isoihin yksiköihin on huonoa kehitystä.

Päiväkodit ja alakoulut ovat ne kaksi asiaa, joiden kaikista eniten tulee pysyä lähipalveluina. Jos niiden saavutettavuudessa on haasteita, se vaikuttaa perheiden elämään vuosikausia. Mitä isommissa yksiköissä päiväkodit ovat, sitä pidemmiksi matkat venyvät.

Ideaalitilanteessa kaupungissa on tiheä päiväkotiverkko. Myös ammattilaiset vaikuttavat hakeutuvan mieluummin töihin muualle kuin hyvin suuriin yksiköihin. Pienemmässä päiväkodissa kaikki aikuiset tuntevat kaikki lapset, mikä tekee esim ulkoilun valvomisesta erilaista. 

Miksi sitten on rakennettu Espoossa Tähystäjän ja Aarrekartan suuret päiväkodit ja kolmas iso suunnitteilla? Miksi en vastustanut Tähystäjää ja Aarrekarttaa? (Kolmatta Olariin tulevaa vastustin, koska mielestäni rakennus olisi tullut pitää nykykäytössään Komeetan kouluna ja paikat saada lähemmäs aluetta, jossa vaje on suurin.) Valtuustopuheessani kyllä kiinnitin huomiota kokoasiaan, aistiesteettömyyteen, tila- ja pihasuunnitteluun ja niin edelleen, ja sama aiemmassa lautakuntakäsittelyssä. 

Mutta näiden rakentamatta jättäminen olisi tehnyt alueen perheiden arjesta vielä reippaasti hankalampaa, koska päiväkotipaikkoja olisi pitänyt lähteä hakemaan todella kaukaa - eikä niitä ole meillä Espoossa yhtään missään liikaa. Tilannetta kuvaa se, että esikoiseni Vanttilassa asuva kerhokaveri sai aikoinaan päiväkotipaikan Mikkelästä asti - sinne ei ole edes vaihdotonta bussiyhteyttä Vanttilasta. Päiväkotipaikkojen määrä Espoonlahdessa on aivan riittämätön ja ei ole näköpiirissä sellaista määrää muita tontteja, jonne saataisiin todella, todella lukuisia, pienempiä päiväkoteja. Edes Tähystäjän uusi 14 ryhmän päiväkoti ei riitä kattamaan vajetta alueellamme, vaan paikkoja on laskennallisesti satoja liian vähän jo muutamien vuosien päästä. 

Mitä pitäisi tehdä? Ensinnäkin kaupungin aina varata kaavoituksessa riittävästi ns. Y-tontteja, jotta kaupungilla ylipäätänsä on osoittaa tontteja päiväkodeille. Kaiken kaupungin kasvun pitäisi olla hallittua ja asuinalueiden suunnittelun olla kokonaisuus. Ihmiset eivät tarvitse vain asuntoja, vaan hyvin usein myös päiväkoteja ja kouluja. Nyt rakennetaan kokonaisia uusia alueita ja sitten pähkäillään, mistä saadaan päiväkotipaikat ja koulut (ja miten saada korjattua vanhat tällaiset).

Toiseksi haluta ylläpitää monipuolista päiväkotien tarjontaa, mahdollistaa yksityisten päiväkotien toiminta palvelusetelillä, yksityisen hoidon tuella ja mahdollisuuksien mukaan tontteihin ja tiloihin vaikuttamalla.

Julkisen tulisi kuitenkin olla kivijalka ja joka alueella riittävästi julkisia päiväkoteja, joihin myös halutaan hakea ja tulla töihin. Tämä vaatii pyrkimystä tehdä ensisijaisesti muita kuin superisoja yksiköitä, mutta erityisesti myös koulutettuun henkilöstöön panostamista. Jokaisen perheen tulisi voida luottaa siihen, että ihan jokaisessa päiväkodissa saa laadukasta varhaiskasvatuksessa ja työntekijän voida olettaa, että työn vaativuus ja henkilöstön määrä ja osaaminen korreloivat. Nyt kun sote-asiat ovat lähteneet kunnalta, niin sitä toivoisi, että opetus ja varhaiskasvatus saisivat vielä entistäkin suuremman painoarvon.

Valtuustopuheeni iltapäivätoiminnan laadusta ja järjestämisestä

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, kiitos kysymykseeni vastanneille virkamiehille.

On erinomaista, että viime vuosina Espoossa ei ole enää jouduttu pohtimaan sitä, järjestetäänkö myös kaikille halukkaille tokaluokkalaisille iltapäivätoimintaa. Monena vuonna tätä käsiteltiin uudelleen ja uudelleen budjettineuvotteluissa. Kaikki alkuopetuksen oppilaat ovat vielä niin pieniä, että on tärkeää, että on olemassa toiminto, jonka avulla pienten koululaisten ei tarvitse viettää iltapäiviä yksin. Ideaalitilanteessa mielestäni vielä muutaman vuoden vanhemmille oppilaillekin olisi edes osan viikosta vastaavaa toimintaa. Ruotsin koulujärjestelmässä on paljon haasteita, mutta siellä pystytään järjestämään kaikille alle 13-vuotiaille sekä aamu- että iltapäivätoimintaa että loma-ajan toimintaa, mikä on varsin hienoa.

Tämä kysymys juontaa juurensa siihen, että iltapäivätoiminnasta tulee ihan jonkin verran palautetta ainakin itselleni ja näissä palautteissa on tiettyjä yhteneväisyyksiä. Ihmettelin hetken tässä vastauksessa mainittuja ryhmäkokoja, mutta vastauksesta tosiaan ilmenee myös, että mitoitukseen lasketaan myös harjoittelijat eli pysyvän henkilökunnan määrä voi olla vähäisempi. Tämä on myös erityisesti jälleen kerran tilakysymys eli nykyisten koulujen tilat voivat yksinkertaisesti olla sellaiset, että lopputulos on todella paljon lapsia yhdessä avoimessa tilassa. Käytännössä nämä ryhmäkoot eivät siis usein toteudu tällaisenaan. 

Iltapäivätoiminnan kaltainen vapaa-ajan toiminta voi kuulostaa tosi vähämerkitykselliseltä, mutta pienten koululaisten kohdalla siellä voidaan viettää lähes yhtä paljon aikaa viikossa kuin oppitunneilla, minkä takia sen laadulla on oikeasti merkitystä lasten hyvinvointiin. Osa lapsista kuormittuu voimakkaasti ja pitkäkestoisesti metelistä ja kiusaamisen ehkäisyn tulisi olla tavoitteellista myös iltapäivätoiminnan aikana. 

Ennen kaikkea iltapäivätoiminnan pitäisi olla myös aina jollain tapaa lasten hyvinvointia edistävää eikä pelkästään se paikka, missä lapset voivat odottaa vanhempien palaamista töistä, niin tärkeää kuin vanhempien työssäkäynnin tukeminen on. Parhaimmillaan iltapäivätoiminta onkin erinomainen paikka tukea lasten ystävyyssuhteiden, sosiaalisten suhteiden ja luokkien yhteisöllisyyden kehittymistä.

Ajattelen niin, että meidän pitäisi vielä nykyistä enemmän pystyä tekemään lapsille sellaisia ympäristöjä, jotka tukevat heidän hyvinvointiaan ja ennaltaehkäisevät ongelmia ja tämä koskee kaikkea tilasuunnittelusta henkilökunnan pysyvyyteen ja osaamistasoon ja yhtä lailla opetusta, varhaiskasvatusta kuin iltapäivätoimintaakin. 

 

Valtuustopuheeni Tiina Elon kanssa tekemämme tilatehokkuutta käsittelevän valtuustokysymyksemme vastauksesta

Arvoisa puheenjohtaja,

hyvät valtuutetut

Olemme vuosien aikana kuulleet usein lauseen, ”ei säästetä opetuksesta, vaan tiloista”. Valtuustokysymyksemme vastauksesta kuitenkin ilmenee, että tämäkään ei ole yksinkertaista.

Tilat eivät todellakaan ole vain tiloja, vaan niillä voi olla suuri merkitys siinä, miten koululaiset pystyvät oppimaan. Luen tästä erinomaisesti laaditusta vastauksesta muutaman kohdan:

Tilatehokkuuden korostuminen hankkeissa on aiheuttanut sen, että osa opetustiloista on sijoittunut käytäväalueiden yhteyteen. Tällaisten tilojen käyttö varsinaisen opetusryhmän tilana ei käytännössä onnistu.

Pienempien tilojen sijoittaminen ryhmätyöskentelyalueina auloihin tai tilalevennyksiin on ollut trendinä koulusuunnittelussa. Jos avoimia tiloja ei voida sulkea niiden käytettävyys heikkenee.

Uusissa kouluissa vierailleet ovat luultavasti huomanneet näitä tilaratkaisuja ja monet ovat niistä muutoin jo kuulleet. Luokan läpi saatetaan kulkea, opetustilan seinä on lasia tai muuta aiemmasta poikkeavaa, tila voi olla jopa syvennys käytävällä. Kaikki nämä ratkaisut vaikuttavat siihen, miten oppilaat pystyvät tilassa keskittymään. Toisia oppilaita ratkaisut haittaavat enemmän kuin toisia. Pahimmillaan tilan käyttö opetustilana ei ylipäätänsä onnistu lainkaan, kuten toimiala itse kertoo. 

On onnetonta, jos huono tilasuunnittelu aiheuttaa sen, että oppilaiden tarkkaavuus häiriintyy, tulee keskittymishäiriöepäilyjä jne. Tästä on jo tiettävästi tietoa, että uudet tilaratkaisut ovat lisänneet tällaista diagnoosipohdintaa eli tässä ollaan itse asiassa hyvin ison asian äärellä. 

Meidän pitäisi ehdottomasti tehdä tiloja, jotka edistävät keskittymistä ja oppimista, eivätkä vaikeuta niitä. On aina surullista, jos ensin luodaan ympäristö, joka aiheuttaa ongelmia ja sitten tehdään niistä ongelmista yksilöpsykologisia eli ei nähdä, että ongelma on esimerkiksi aidosti häiritsevä melutaso, vaan asiasta tulee vain oppilaan itsensä ongelma. 

Myös tilojen ahtaus on tällainen asia. Osalle oppilaista hyvin ahtaat tilat tuottavat lisää haasteita tai sellaisia haasteita, joita ei väljemmissä aistiesteettömimmissä tiloissa tulisi.

Tilat tulisi ehdottomasti suunnitella pedagogisista lähtökohdista eli niin, että ne tukevat oppimista ja hyvinvointia, eivät haasta sitä.

Kysymyksemme muihin osiin liittyen haluan myös vielä sanoa, että riittävästä Y-tonttien määrästä on kerta kaikkiaan huolehdittava. Päiväkotien ja koulujen pysyminen lähipalveluina on asukkaille äärimmäisen tärkeää.

Kannatan Tiina Elon molempia toivomuksia.